TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Kirjoitan tiimoilla Kristillinen filosofia. Meillä kaikilla on henki, elämä jatkuu...

Syvänpunainen hattu ja suklaarasia

 

Yhteiskuntaa määrittävin tekijä on talous. Jokainen kansalainen on jotenkin suhteessa talouteen. Luin Antiikki & Design -lehdestä (9/2018) kolumnin ”Helene Schjerfbeckin karkkipäivä”, jonka on kirjoittanut Anna Kortelainen. Me nykyaikaiset kirjoittajat ja toimittajat määrittelemme rohkeasti ilman suurempia estoja lähimenneisyyttä. Helene Schjerfbeckin aikaan ei vielä ole ollut nykyaikaista ammattien kirjoa, joka koskee myös naisia ja on miestenkin työelämää rikastuttanut. Tekniikan kehityksen myötä on syntynyt paljon uusia ammatteja, joissa ihmiset voivat tienata leipänsä. Helene on ollut aikansa edelläkävijöitä, kun naisena on jo nuorena alkanut toimia ammattimaisesti kuvataiteilijana.

Helenen aikakaudella 1900-luvun alussa on vallinnut melkoisen syvä moraalinen tuomiovalta naisten elämää kohtaan. Sillä on vaikutusta myös nykyajan asenteisiin. Vaikuttaa siltä, että naisella olisi velvollisuus hyvin tarkkaan pitää selkoa muille ihmisille - usein niillekin, jotka eivät vaikuta hänen elämässään – siitä miten nainen tienaa rahansa. Nykyajassa helpottavana tekijänä on, että ihmisen normielämää on työssäkäynti, joten me ihmisinä yleensä oletamme toisten ihmisten olevan työssäkäyviä ihmisiä. Kun poikkeaa elämäntavoiltaan normista, on vaarana joutua moraalinsa puolesta epäilyttävään asemaan. Taiteilijan elämässä on aina ollut piirteitä, että elämäntapa moraaliselta kannalta tarkasteltuna on epäilyksenalaista.

Naiset kulttuurista riippumatta vahtivat toisten naisten tienestejä. Tällä usein piilossa ja myös esille tulevalla seikalla on pitkät kulttuuriset juuret. Nainen on synnyttäjä ja elämän jatkaja, joten naisten elämällä on kulttuuriset juuret koko yhteisön jatkuvuuteen. Me ihmiset hienoista ammateista ja kulttuurivaikuttamisesta huolimatta olemme sidoksissa biologiseen olemusmuotoomme yhtenä nisäkäslajina. Vaikka rimpuilisimme kulttuurimme kermaisissa kerroksissa, uteliaisuutemme yleensä havittelee toistenkin naisten elämänvalintoja etsien mahdollisia syitä vetää kaikki siihen syvänpunaiseen samettiin, jota voidaan nähdä äitiydessä ja myös rakastajattaren roolissa miessukupuoleen nähden. Meillä on voimakas uteliaisuus tietää nämä asiat toisistamme naisina. Tämä vaikeasti kuvattava asia on ollut 1900-luvun melko äänekästä arkipäivää.

Länsimaisessa kulttuuripiirissä väreillä on voimakas vaikutus ihmisiin. Vaikutus on melko tietoista, mutta usein myös tiedostamatonta. Väreillä ja värisävyillä on eri merkityksiä. Värien merkityksillä on hyvin syvät juuret ihmiskunnan kehityksessä ja kulttuurisessa evoluutiossa. Perinteisesti värien merkityksiä voidaan luonnehtia niin, että punainen väri on naiseuden väri, sininen väri on miehisyyden väri, valkoinen on totuuden väri, keltainen tiedon väri, vihreä kuvastaa luontoa jne. Joillakin ihmisillä on kulttuurisesti ja myös henkisenä perimänään tuntea värien ja värisävyjen merkityksiä. Sen lisäksi, että me huomioimme toisia ihmisiä ja myös itseämme kohtaan tarkastelua talouden suhteen, havainnoimme myös esimerkiksi värejä. Naiseuden moraalinen taakka on taloudellisen eriarvoisuuden leimaamaa ollut iät ajat ja vasta naisten osallistuminen työelämään on ihmisiä hieman vapauttanut siitä tuomitsemisesta, mitä kulttuurisesti tapahtuu. Erityisen rankasti ihmisten leimaava arvostelu on kohdistunut naimattomiin naisiin. Heidän käyttäytymistään on vahdittu juuri niin tarkasti kuin Anna Kortelaisen kolumni yhä tänä päivänäkin osoittaa. Kun Helene Schjerfbeck sai taiteilijakollegaltaan Albert Edelfeltiltä aikoinaan suklaarasian lahjaksi, on yhä tänä päivänäkin meidän nykyihmisten epäiltävä, mitä heidän välillään mahdollisesti on tapahtunut.

Olen aiemminkin kirjallisuudesta ja lehtikirjoittelun perusteella tehnyt sellaista päätelmää, että nimenomaan naisten toistensa taloustilanteen arviointi on yleensä melko tuomitsevaa. Uskon myös miesten tätä asiaa havainnoivan, mutta koska miehen suhde naiseen yleensä on melko rakastava, hän ei oman näkökulmansa vuoksi ehkä tuomitse naisen moraalia kovin rankasti, koska kulttuurissa ihmisyhteisöissä ja seurapiireissä mies hyötyy naisen huomiosta naissukupuolen erilaisissa rooleissa. Ne epäilyttävätkään roolit eivät ole yleensä miehen elämäntavan vastaisia, vaan usein jopa pönkittävät sitä.

Ostin talvihatuksi ja myssyksi syvänpunaisen hatun. Syvänpunainen väri on aikanaan ollut hyvin epäilyttävä moraalin kannalta. Aluksi hattua pitäessäni en ajatellut asiaa, mutta tuo punainen mietintämyssy päässäni on alkanut toimia ja raksuttaa. Pidän tummanpunaisesta väristä, joka on kypsän naisellisuuden väri. Uskallan kantaa tuota väriä eronneena naisena, vaikka väri ehkä tiedostamattomastikin vaikuttaa kanssaihmisiin, ja sitä kautta ehkä vaikutan epäilyttävältä ihmiseltä. Mene ja tiedä.

Olen monissa blogikirjoituksissani puhunut siitä, että kun me ihmisinä olemme siis jo käyneet kuussakin, meillä voisi olla käsissämme omana aikanamme sellaiset talousinnovaatiot, joiden avulla voisimme edelleen lieventää moraalista tuomiota, jota osoitamme ihmisinä toinen toisillemme. Samalla voisimme myös taloudellista taakkaa jakaa tasaisemmin hyväksyen talouden lainalaisuudet, joiden mukaan ihmiset elävät luonnostaan eri tuloluokissa. Jokaiselle jotakin ja juorukelloille voisimme osoittaa huumorin piut ja paut. Kansalaispalkka siis.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän hoikanpoika kuva
Ari Mikkola

Hieno kirjoitus.
Kansalaispalkkahan on tietyssä mielessä jo olemassa perustoimeentulon eri muodoissa.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

On hyvä asia, että perustoimeentuloa turvataan nykyisillä järjestelmillä ja olisi toivottavaa, että sitä jatkettaisiin huolimatta siitä, mitä muita rahoitusinnovaatioita olisi mahdollista tuottaa.

Kansalaispalkalla tarkoitan esimerkiksi mallia, jossa jokainen kansalainen muusta tulonmuodostuksesta huolimatta voisi hakea toistuvaista tuloa. Tämä sijoituksena palvelisi hyvin luovuutta, toisistaan huolehtimista ja myös yrittäjyyttä. Tämä vaatii tietenkin syvällistä yhteiskunnallista hyväksyntää ja keskustelua.

Käyttäjän hoikanpoika kuva
Ari Mikkola

Nykyinen perustulo muodostuu niin monesta eri lähteestä jossa pienikin työtulo tai muutos johonkin tuloon tai menoon voi vaikuttaa kaikkeen. Ennenkaikkea nykyinen järjestelmä voi rangaista ja rankaisee aktiivisuudesta. Muutaman päivän työtulo voi aiheuttaa kuukausien katkeaman eri tukimuotoihin ja kenelläkään ei ole varaa sellaiseen.

Itse olen hahmotellut mielessäni kansalaispalkkaversiota ihmisille joilla ei ole sijaa ns vapailla työmarkkinoilla. Sairauden, iän tai muiden ongelmien takia kansalaispalkka nauttiva osa työvoimasta olisi eri säännöillä työmarkkinoiden käytettävissä ja saisi osan palkastaan kansalaispalkasta.

Monesti tulee vastaan arviota että noin kolmasosa työttömistä eivät ole oikeassa paikassa muiden työnhakijoiden rinnalla mutta järjestelmässä ei ole heille muutakaan paikkaa kuin työttömänä työnhakijana. Heille jonkinlaiset toiset työmarkkinat ja toimeentulon järjestelmät olisivat tarpeen. Tämä vaatisi laajempaa keskustelua ja yhteistä hyväksyntää.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Friedrich Engels kertoo kirjassaan, miten ihmiskunnan alkuhämärästä lähtien vähitellen päädyttiin nykytilanteeseen. Erityisesti kirjasta selviää se, miten sukupuolten välinen ero varallisuudessa ja siten taloudellisessa (ja sen myötä yhteiskunnallisessa) vallassa syntyi ja kehittyi. Suosittelen lukemaan:

Friedrich Engels: Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Filosofisissa, historiallisissa, teologisissa ja sosiologissa kirjoissa ja kirjoituksissa on varmasti useita ansioituneita kertomuksia siitä, miten nykyaikaan ja nykytalouteen ihmiskunnan historiassa on tultu. Itsekin olen laatinut aiheesta kertomuksen, Kristillinen filosofia, osat 1 - 4, julkaistu e-kirjoina Elisa Kirjassa vuonna 2013. Tervetuloa lukemaan.

Toimituksen poiminnat