TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Kirjoitan tiimoilla Kristillinen filosofia. Meillä kaikilla on henki, elämä jatkuu...

Yhteiskunnallisen muuttumisen hitaat prosessit

  • Espoon vanhan kirkon maisemaa.
    Espoon vanhan kirkon maisemaa.

 

Nykyään törmää usein keskusteluun muutoksesta. On tullut normiajatteluksi, että muutoksia pitää tapahtua. Muutosten ja muuttumisen puolustaminen on puhetta, jota ei nykyään oikein voi kyseenalaistaa, kun se yhteisenä mantrana on sosiaalinen ja hyväksyttävä tapa puhua nykyään Suomessa. Monella mittarilla Suomi on noussut yhdeksi maailman hyvinvointivaltioista, jossa gallupmittausten mukaan asuu jopa onnellista kansaa. Tieteellisesti on varmaan mitattavissa myös se, että Suomen talous, ihmisten elintaso sekä myös elämänlaatu on noin viidessäkymmenessä vuodessa kasvanut paljon, lisääntynyt ja siis muuttunut. Sotien jälkeen Suomessa elettiin hyvin köyhissä oloissa ja silloin yleinen keskustelu muutoksesta on varmaankin alkanut pureutua luihin ja ytimiin.

Mitkä asiat ovat vaikuttaneet ja ovat vaikuttamassa suomalaisen hyvinvoinnin edistymiseen niin hyvin kuin se on edistynyt. Muutokseen hyvinvoinnissa Suomessa ovat vaikuttaneet verotuksen tasapuolinen ja oikeudenmukainen järjestäminen, kansaneläkelaitoksen menestys kansalaisten hyvinvoinnin turvaajana, työeläkelaitokset, ammattiyhdistysliike, yleinen oppivelvollisuus ja kattava kirjastolaitos. Muitakin tekijöitä on, mainitakseni tärkeimpiä. Taustalla on myös nykyisten ikäluokkien isovanhempien yhteiskunnallinen ponnistus aiempaa enemmän solmia virallisia avioliittoja. Lasten kasvatus ei tämän vuoksi jäänyt pelkästään yksinhuoltajaäitien harteille, vaan molemmat sukupuolet ovat velvoittautuneet jälkikasvun kasvatukseen virallisen avioliiton myötä.

Avioliitto yhteiskunnallisena instituutiona on yhteiskunnan tukipilari. Aiemmin ei tavallisessa kirjoituksessa ja keskustelussa tarvinnut selittää, mikä on avioliitto, mutta viimeaikaisten poliittisten päätösten vuoksi, se pitää erikseen luonnehtia: avioliitto on miehen ja naisen naimaliitto. Avioliiton aiempaa laajempi hyväksyminen on edellä mainittujen instituutioiden lisäksi myös vaikuttanut suomalaisen yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kehittymisessä ja nousussa.

Ansioitunut Työeläkevakuuttajat Tela ry:n puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes omassa kolumnissaan Helsingin Sanomissa (22.5.2018) patistelee kirkkoa muuttumaan. Hänen mielestään ja todennäköisesti myös nykyisen yleisen mielipiteen puolesta suomalaiset lähtevät kirkosta ja Suomesta, koska kirkko ei ole hyväksynyt kaikkia poliittisia päätöksiä, joita Suomessa on tehty.

Kirkolla on varmasti oma ohjelmansa yhteiskunnassa ja omasta näkökulmastani katsottuna kirkko puolustaa elämää pitemmällä aikajänteellä kuin politiikka. Politiikassa hoidetaan ihmisten käytännön asioita, mutta kirkolla on ihmiselämässä pitkäjänteisempi vastuu. Kirkosta sanotaan, että papistolla on niin sanottu paimenvastuunsa ja pitkälti papisto noudattaa tuota paimenvastuutaan nojaten kristityillä alueilla laajasti hyväksyttyyn Raamattuun vastausten antajana ja suunnan näyttäjänä. Kyseessä pitemmällä aikajänteellä toimiessaan kirkko näyttää valoa, tietä ja suuntaa ihmisille elämästä toiseen elettäessä. Olen omissa kirjoituksissani Kristillinen filosofia (Elisa Kirja 2013) viitannut siihen, että kirkko huolehtii ihmisiän alkuasetelmasta ottaessaan vastasyntyneet helmaansa, huolehtii nuorista rippikoulussa, avioliiton pyhittämisestä ja myös hautaan siunaamisesta lopuksi. Tästä tulee huolehdinnan koko ”kierto”. Länsimainen yhteiskunta siis suojelee ja arvostaa ihmistä koko tämän elinkaaren ajan. Kirkon omat toimihenkilöt eivät kerro tavallisesti näistä asioista suoraan toimittajille haastatteluissa, vaan kirkossa jumalanpalveluksissa. Kirkko oli ennen nykyistä laajaa mediailmiötä joskus jopa ainoa taho, joka kertoi ihmisille maailman uutisia ja uutisia elämän (ja luomakunnan) kehittymisestä. Tämän paikan näkyvästi on nykyään ottanut media. Papistolla on paimenvastuunsa edelleen, medialla on myös vastuunsa yhteiskunnassa.

Kirkon asia ei siis kovin hyvin sovi nykyaikaiseen mediapolitiikkaan. Kirkon toimittamaa asiaa moni ihminen tunnustelee osallistumalla seurakuntaelämään.

Puhun kirjoissani käsitteestä vertikaalisuus syntyvyydessä. Tämä tarkoittaa horisontaalisen syntyvyyden (täyttäkää maa -mentaliteetin) sijaan syntyvyyttä jatkumona perheissä ja suvuissa. Väestöjen ei tämän teorian mukaan tarvitse kasvaa, vaan se vain (summittain ajateltuna) uudistuu. Tämä ilmiö on jo voimassa suunnilleen tarkasteltuna länsimaissa ja kristillisessä elämänpiirissä. Olisi tärkeää tulevaisuuden – sekä yhteiskunnallisen tulevaisuuden että ihmislajin tulevaisuuden – kannalta se, että kirkko saisi oman rauhansa toteuttaa omaa tehtäväänsä evankelistis-luterilaisessa hengessä toteuttaa tehtäväänsä varjella ihmiselämää kunnioittamalla sitä kehityslinjaa, mikä liittyy pitkällä aikavälillä ihmislajin kehitykseen. Siinä ei välttämättä ole tarvetta jatkuvaan muutokseen, vaan jopa varjeluun, jotta tärkeä ihmisen biologinen hyvinvointi ja elämä maan päällä voisi jatkua. Tämän asian taustoja olen tutkiskellut omissa kirjoissani, siis syntyjä syviä. Toivottavasti keskustelussa ei perätä nopeaa muutosta muutosten vuoksi, vaan myös asioiden harkinta ja syvällinen ajatteleminen huomioidaan ja hyväksytään kirkon hidas tai hitaampi tempo asioiden pohtimisessa. Yleisessä keskustelussa soisin otettavan paremmin huomioon myös hyvät ja laajat yhteiskunnalliset saavutukset ja hyvä perusta edelleen kehittää ihmisten hyvinvointia.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat