TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Kirjoitan tiimoilla Kristillinen filosofia. Meillä kaikilla on henki, elämä jatkuu...

Niin muuttuu maailma Eskoseni

  • Ukko ja akka, akka ja ukko.
    Ukko ja akka, akka ja ukko.

 

Tänään suurin kirjaimin aamulehti huutaa lakimuutoksia, jotta naisten häirintä loppuisi tai ainakin tulisi rangaistuksen piiriin.

Kirjojani kirjoittaessani olen katsonut naima-asiaa sekä miehen että naisen näkökulmasta. Naisen näkökulmasta naisena ja miehen näkökulmasta myös empaattisesti. Näytelmässä Nummisuutarin Esko, aikuisten maailma näyttää pelottavalta, kun naisen lähestyminen miehenä on kovin vaikeaa. Tarvitaan puhemiehiä ja kylän naisia, jotta Esko uskaltautuu kosimaan mielitiettyään. Näytelmän maailmassa on selvää, että naimalupa on avioliitto. Avioliitto on yhteiskunnallisena järjestelynä miehen ja naisen keskinäinen sopimus keskinäisestä läheisyydestä. Miehen ja naisen keskinäinen läheisyys on melko voimallinen asia: se on elämän jatkuvuuden asia.

Mies ja nainen ovat luonteeltaan erilaiset. He ovat tarkoitetut tuottamaan yhdessä keskinäisen järjestelynsä siivittämänä yhteisen jälkeläisen/jälkeläisiä, jotta heillä on perhe ja jotta suku jatkuu. Ihmiskunnassa suvun jatkumisen merkitys on tulevaisuusasia.

1960-luvulla Eskon ja muidenkin ihmisten tuli seksuaalisen vapautumisen myötä opetella uudenlainen lähestyminen naima-asiaan. Eivät ihmiset muutenkaan aina ole tienneet, ei avioliittoinstituutiostakaan huolimatta, kaikkien jälkeläisten biologisia vanhempia. Jotta yhteiskunta toimii ja ihmisten taloudelliset järjestelyt olisivat tolkullisia ja normaaleja, pitää kuitenkin elämässä elää säädyllisesti. Seksuaalisesta vapautumisesta huolimatta normaalissa elämäntavassa ihmissuhteet on järjestetty niin, että lapsista huolehditaan, että ihmiset voivat yleensä hyvin ja voivat tehdä työtä elämänsä hyväksi.

Tämän päivän Helsingin Sanomat (9.3.2018) kuuluttaa eduskuntaa tekemään lainsäädäntöön sanamuotoja, joiden mukaan tulisi selväksi, mitä tarkoittaa suostumus sukupuoliyhdyntään ja miten sitä lainsäädännöllisesti pitäisi voida tulkita. Ennen seksuaalista vapautumista suostumus yhdyntään on tarkoittanut yksiselitteisesti avioliittoa. Jos ennen avioliiton solmimista pari kävi vuodeyhteyteen, muu yhteisö ohjasi heitä solmimaan avioliiton. Sillä tavalla yhteiskunnallista vakautta on pidetty yllä. On ollut harvinaista, että naisella olisi ollut lapsia kasvatettavanaan yksin ilman puolisoa.

Kirjoitin Twitterissä ”Ihmislaji on nisäkästyyppinen laji, jolla on biologinen tarve lisääntyä. Ihmisellä perhesuunnittelu, jota voi olla lajin nais- tai miespuolisella henkilöllä pariskunnan osalta. Ihmiseen vaikuttaa luonto, jota EI voi politiikalla estää, mutta voi sivistää.”

Länsimaisen yhteiskuntamallin perustana on se, että avioliitto on miehen ja naisen liitto ja että yhteiskunta malli on yksiavioinen. Tämä on kristillinen yhteiskuntakäsitys, joka on muodostunut ja jota on ylläpidetty länsimaisessa elämänpiirissä sekä vähitellen että tietoisesti asian merkityksen varmentuessa jo noin 2000 vuotta Raamatun kirjoittamisen jälkeen ja ajanlaskun alusta alkaen. Raamatussa tästä yhteiskuntamallista ei kerrota kaikkea, koska Raamattu on kirjoitettu noin 2000 vuotta sitten ja siihen perustuvaa yhteiskuntamallia on kehitetty kirkon suojissa siitä lähtien. Yhteiskuntamallin perusta siis on miehen ja naisen välinen avioliitto. Kirjoitan tämän mallin taustaa ihmiskunnan kehityksessä kirjassani ”Ruusunmarjoja piikkipensaissa-vuoropuhelu Simonen kanssa” sekä myös kirjoissani Kristillinen filosofia (Elisa Kirja). Suomalainen lainsäädäntö ja perintöoikeus on laadittu tämän normaalin ihmiskäsityksen mukaan ja sitä tukien.

Helsingin Sanomien ja eduskunnan ei tarvitsisi nyt kirjoittaa yhteiskunnan perusteita uudelleen, kun voitaisiin todeta, että avioliitto on miehen ja naisen välinen suostumus yhteiseloon. Tämä on normaalin länsimaisen ihmiskäsityksen mukainen asia. Suuri enemmistö ihmisistä tietää tämän ja elää tämän tietäen ja suuri osa ihmisistä myös tämän mukaisesti. Eduskunnan eikä lehdistön tarvitsisi kirjoittaa uudelleen koko ihmiselämän perusteita ja kirjoa, koska se on elämässä koeteltua ja tuotettua elämäntapaa jo pitkältä ajalta. On tietenkin ihmiselämän seikkailua ja koettelusta, että poiketaan yhteisesti luoduista perussäännöistä joskus. Mutta vaikka maailma muuttuukin, Eskoseni, perusasiat pysyvät. Miehen elämässä on aina suuri jännitys lähestyä mielitiettyään, naista, jonka haluaa puolisokseen. Miehen asiana on kunnioittaa naista ja hänen herkkyyttään uuden elämän tuottamisen suhteen. Ihmiselämässä toinen toisensa kunnioitus ei ole liiallinen vaatimus. Avioliittoa solmittaessa koko elämä ja elämän seikkailu on edessä. Mies ja nainen puolisoina ottavat tuon haasteen yhdessä vastaan.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ialybr kuva
Juhani Heiska

Blogisti näyttää viittaavan nyt syvälliseen kohtaan, jolle voi antaa nimikkeen allekirjoitus. Kun ihmiset menevät sisäkkäintilaan, he viestittävät silloin väkisinkin jostain sopimuksesta ja allekirjoittavat sen. Kyseinen sopimus voi olla silloin myös pakotus tai huijaus. Naisen toimesta mieskin voidaan raiskata naisellisin pakotuskeinoin tai vaikka huijaamalla ehkäisyissä. Kun ihmisen olemukseen kuuluu myös sopimus, "tuota en jätä, vaikka hän olisi kasvina keskussairaalassa lopun ikäänsä" niin moisesta sopimuksesta on sitten eri kulttuureissa muotoiltu erilaisia riutaaleja. Suomalaisessa kulttuurissa pidetään nykyisin jopa sekopäänä sellaista, joka väittää kyseisen sopimuksen allekirjoitukseksi sisäkkäin menotapahtumaa. Kuitenkin se on yllättävän perinteinen ja jossain alitajunnan syövereissä oleva sopimustapa.
Vaikeutena kyseisessä sopimustavassa on erityisesti se, että eihän ihminen läheskään tiedä, mitä hän todella tahtoo. Jos esimerkiksi tarkastellaan naisten kertomuksia siitä tilanteesta, jossa immenkalvo repeää, niin niissähän ihan vilisee miehen pakotus, joka muuttuu sisäiseksi pakoksi uusia moinen tilanne.
Kun oikeusistuimissa on sitten päätettävä, milloin sisäkkäinmeno on tadonvastaista, niin vaarana on rankaista vain harhasta, jossa pakottaja luulee toimivansa oikein. Rikoksen määrittelyssähän on olennaista "vakain tuumin".
Kun uusimmassa raiskauspykälässä viitataan siihen yhteiseen sopimukseen, niin se voi olla selvennys "useasta huonosta vähiten huono" mutta ongelmaksi jää tuo tahdonvapauden kohta. Siinä voi olla edistysaskel, jos otetaan jotenkin huomioon tuo allekirjoitusnäkökohta.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Elämä on mennyt sekaisin seksuaalisesta vapautumisesta. Toisaalta haluttaisiin, että ollaan vapaita ihmisiä, mutta toisaalta haluttaisiin, asioista sovittaisiin eikä toisen tahtoa rikottaisi. Avioliitto on tähän hätään keksitty jo aikaa sitten. Avioliiton solmimiseen kuuluu nykyäänkin puhemiestoiminta, kuulutukset, kihlaus ja häät - pitkän kaavan mukaan. Tällöin tahdon ilmaisemiseen on kunnollisesti aikaa. Tähän perustuu sivistyselämä ja hyvä yhteiskunta.

Jos ajateltaisiin kuten kommentissa #1 luonnehditaan, että lainsäädännöllä ihmisten kanssakäymisen eri tilanteita säädeltaisiin ja luonnehdittaisiin, edessä olisi hetteikkö, joka on upottava suo. Pykälin ei voida kaikille tyydyttävää lainkirjoitusta tehdä.

Mitä, jospa seksuaalisesta vapautumisesta taas palauduttaisiin normaaliin aviokäytäntöön, jolla Suomessakin on jo olemassa mallia nykysukupolvia vanhemmilta ajoilta. Varmaan löytyy hyvä malli sivistykselliselle elolle taas.

Toimituksen poiminnat