TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Kirjoitan tiimoilla Kristillinen filosofia. Meillä kaikilla on henki, elämä jatkuu...

Antropologia: sukupuoliroolit

 

Kirjassani ”Ruusunmarjoja piikkipensaissa – vuoropuhelu Simonen kanssa” esitän teorian ihmislajin sukupuolten osalta. Teoriani perustuu kirjasarjaan ”Kristillinen filosofia”, jossa osan 3 nimi on ”Ihmisen henkinen jatkumo”. Teoriassani väitän, että ihmisen sielu saattaa olla niin sanottu iäissielu, jossa ihmiselle syntyissään on jo olemassa olemuksellinen luonne, ihmisluonne, jossa hän on mies tai nainen olemukseltaan. Ihmisellä olisi siis fenonyyminään, henkisenä ilmiasunaan valmiiksi persoona. Ihmislaji teoriani mukaan perustuu vanhan maailman perinteiden päälle. Elokuvien tarinoiden mukaan vanhassa maailmassa eli huomattavasti enemmän mieshahmoja kuin naishahmoja. Tämä asia teoriani mukaan olisi ”rasittamassa” nykyistä ihmislajia.

Mitä me ihmiset tiedämme avaruudesta. Viimeaikaisten havaintojen mukaan avaruudessa olisi useita planeettoja. Käsitykseni mukaan avaruus on niin sanottu aika-avaruus. Siinä saattaa siis olla olemassa ajallisessa mielessä kulkua maailmasta toiseen ja erilaisia ajallisia kehityskulkuja.

Teoriaani tukee nykyaikainen ihmisten käyttäytyminen. Ihmiskunta on ratkaissut tieteen avulla monia sitä vaivaavia ongelmia. Nykyaikainen länsimainen talous on tuottanut ihmisille hyvinvointia, jota ei koskaan aikaisemmin ole ollut. Ihminen nykyään saa jopa korostetusti ilmentää itseään ja persoonaansa.

Ihmislaji on biologinen nisäkäslaji. Useissa muissa nisäkäslajeissa naaras mustasukkaisesti ja intohimoisesti huolehtii jälkeläisistään. Tämä on nisäkäslajeissa tavallisesti kunniatehtävä ja se on lajin välttämättömin tehtävä jatkuvuuden turvaamiseksi. Ihmislajissakin tämä on niin. Naiset huolehtivat lapsista, mutta ihmislajin osalta tämä tehtävä näyttää olevan kyseenalaistetumpi motivaationsa puolesta kuin muissa nisäkäslajeissa. Hyvinvointi on tuonut ihmisille paljon hyvää. Se on tuonut myös itsekkään asenteen, jossa korostetusti ihmisen sukupuolesta riippumatta pitää voida elää omaa elämäänsä ilman lajivelvoitteen rasitusta. Viimeaikainen politiikka mm. Suomessa on korostanut tätä asennetta.

Eilen katsoin televisiosta elokuvan ”Tiikerikissa”. Siinä esitettiin 1860-luvun ylhäisön elämää Italian Sisiliassa. Tuossa elokuvassa naiset antropologian kannalta olivat korostetun naisellisia, feminiinisiä käytökseltään ja fenotyypiltään, ulkoiselta ilmiasultaan. Sanon tämä leikkisästi näin, kun naiset elokuvassa olivat koristautuneet ajan muodin mukaisiin juhla-asuihinsa. Antropologisesti edelleen tarkasteltuna kyseessä oli tilaisuus, jossa sukupuolilla on keskenään mahdollisuus kosintamenoihin. Lajiattraktio näytti olevan elokuvan tanssikohtauksissa kunnossa. Samaa lajiattraktion kannalta ei voida sanoa elokuvan alkuosasta, jossa kuvattiin kapinaa ja sotatilannetta. Miehet sumeilematta tappoivat toisiaan elokuvassa. Tämä käytösmalli on jatkunut ihmislajissa niin kauan, että epäilen kyseessä olevan levottomia sieluja vanhoista maailmoista, jossa on ehkä tilanpuute tai tulevaisuuden näkymien puute johtanut toistuvasti tuollaiseen käyttäytymiseen. Samoja ihmisiä teoriani mukaan olemme edelleen.

Koska lajiattraktio on lajin jatkuvuuden ja tulevaisuuden kannalta tärkeä asia, sukupuolirooleja ei kannattaisi olla politiikassakaan häivyttämässä, vaan edelleen olisi rauhan ja rakkauden asian vuoksi tärkeää, että naiset voisivat olla naisia ja miehet miehiä. Sen vuoksi politiikan tähtäimet sukupuoliroolien häivyttämiseen olisivat lajin jatkuvuuden kannalta haitallisia pyrkimyksiä. Naisille pikemminkin kannattaisi suoda kannustusta huolehtia äidin ja vaimon roolistaan yhteiskunnan työllisyyspyrkimyksien lähes liiallisen suosimisen sijaan. Nyt on vaarana, että naisia liikaa ohjataan sorvin ääreen, joten heidän ehkä mahdollinen fenonyyminen, siis sisäinen mieshenkensä, ei voisi lajin tulevaisuuden huomassa saavuttaa riittävää feminiinisyyttään, mikä saattaisi vaikuttaa haitallisesti lajimotivaatioon ja siis myös jatkuvuuteen. Politiikassa on paljon pelissä. Ihmiset itse määrittävät lajikäytöstään ohjaamalla sitä politiikan avulla. Jos voisin tiedenaisena ja suopeana neuvonantajana sanoa sanasen politiikan siivittämiseen, sanoisin, että naisellisuutta ei kannata häivyttää, vaan enemmän korostaa sekä ulkoisena että naisellisen käytöksen puolesta, jotta niin sanottu vertikaalinen malli lajin tulevaisuuden osalta voisi mahdollistua. Kirjoissani selitän myös termiä vertikaalisuus. Lyhyesti kerron siitä tässäkin. Vertikaalisuus lajin osalta tarkoittaa populaation jatkuvuutta summittain. Tarkoitan, että kansan tulevaisuudessa ihmisiä olisi suunnilleen sama määrä myös. Kansan osalta ei liene ole kovin haitallista, että ihmisiä ajallisesti on vaihteleva määrä, mutta tällä saattaisi olla naissukupuolta rasittava vaikutus, jos on jonkinlainen välttämättömyys kuten sotien jälkeen synnyttää suuri määrä jälkeläisiä naista kohti, kun nykyisellään esimerkiksi Suomen kaltaisessa maassa riittäisi kulttuurisesti vain lajin uusiutumisessa jälkeläismääräksi esimerkiksi 1 – 4 perhettä kohti.

Toivottavasti tätä sanomaa ei käsitetä väärin. Tämä on yliopiston ulkopuolista, tieteellistä lajitarkastelua, jota voi arvioida vapaasti myös yliopiston puolesta ja sen ulkopuolella. Yliopistot ovat opinahjoja, joten ne eivät voi mielestäni pitää esimerkiksi lajitarkastelua yksinoikeutenaan. Tämä kirjoitus on kannanottoni poliittisen perhevapaa uudistuksen kaatumisen puolesta. Kansanihmisten kannattaa pitää lastenhoito naisten asiana sekä rauhan että jatkuvuuden vuoksi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat