TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Kirjoitan tiimoilla Kristillinen filosofia. Meillä kaikilla on henki, elämä jatkuu...

Maltilla ruokapöytään

 

Suomi on ollut olemassa kauemmin kuin 100 vuotta. Maata on rakennettu vaivalla ja melko hitaalla tempolla tähän jäiseen maahan. Suo, kuokka ja Jussi -sanonta tarkoittaa sitä, että suomalaiset ovat joutuneet ottamaan leipänsä tästä maasta niillä edellytyksillä, jotka luonto suo. Tämä ajatus koko maapalloa koskevana globaalina ajatuksena on totta: ihmisen tulee työnsä avulla ottaa elantonsa luonnosta. Suomi alueena ei ole kaikkein helpoin alue repiä leipää luonnosta. Suomalaisella sisulla ja vähitellen voimistuvalla yhteistyöllä se on kuitenkin onnistunut. Suomi ei enää ole suljettu simpukka, vaan olemme osa muuta maailmaa. Vaikutteita ruokapöytään valuu muusta maailmasta enemmän nykyään kuin ehdimme lusikalla ottaa puhumattakaan kauhalla ammentamisesta.

Länsiväylä-lehti tänään (27.1.2017) kertoo valtuuston toiminnasta kouluruokailun suhteen. Virkamiesesityksen vastaisesti valtuusto kiirehtii vegaani-ruokaa kouluihin. Mistä hädästä tässä on kysymys? Pari viikkoa sitten osuin Helsingin Kampin linja-autoasemalla todistamaan vegaaniruokamainontaa, jossa kaksi lähes näkymättömän laihaa onnetonta nuorta naista esitteli vegaaniruuan etuja. Nuo esittelijät vaikuttivat anorektikoilta. On melko todennäköistä, että vegaaniruuan taustalla on ruokahysteria, joka leviää kansalaisten keskuudessa.

Internet pursuaa erilaisia ruokaohjeita ja neuvojia. Maassamme asuu nykyään ihmisiä, joiden juuret ja myös henkiset juuret ovat muualta kuin vain tätä pohjoisen kansaa. Maltillinen ruokaympyrälautanen on kasvattanut meitä suomalaisia pitkään. Sen avulla kansa on pysynyt voimissaan ja työkykyisenä kauan. Elämä ei kuitenkaan jatku ikuisesti, vaan kullakin on elämässä määräpäänsä, söi elinaikanaan mitä hyvänsä. Sen vuoksi virallisissa yhteyksissä, joita kouluruokailu on, pitäisi katsoa myös kansantaloutta ja sitä, mikä maassamme pitää ihmiset edelleen leivän syrjässä kiinni. Maahamme on luotu toimiva maatalous, jonka tuotteet tukevat itsenäisyyttämme kansakuntana. Maatalous pitää maamme omavaraisena myös mahdolliset talouskriisien varalta.

Toivon ravintoasiantuntijoilta maltillisuutta ruoka-asioissa. Tottumus ja pitkään säilyneet elintavat ovat tuomassa omaa vahvuutta elämässä. En kiistä sitä, etteikö kasvikunnan tuotteilla ole nimenomaan terveyttä edistäviä vaikutuksia, mutta ruuan tulee olla monipuolista näillä leveysasteilla, jotta ihmiset pysyvät vahvoina ja terveinä. Lasten ruuan kanssa ei kannattaisi tehdä kokeiluja vaan turvata ruokalautasen osalta tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Teoria tarvitaan ennen kuin siitä voi tulla käytäntöä.

Näen maan, siis valtion, kansantaloutena, jossa eletään sovittujen sääntöjen mukaan. Tärkeä ihanne on työn tekemisen hyväksyminen jokaisen kohdalle, mutta tosiasia on, että se ei ole mahdollista jokaiselle koko ajan. Siitä, miten voi olla toisinaan työn tekemisen ulkopuolella ja silti elää kansalaisena, pitää olla sovitut säännöt. Ihmiset eivät voi tehdä sellaisia poliittisia päätöksiä ja sääntöjä, jotka eivät noudata normaalia realiteettia esimerkiksi ihmisen eliniästä, vaan poliittisten sääntöjen tulee noudattaa todellisuutta. Siihen, että uskotaan kuitenkin ajan myöten toteutuvan hyvässä mielessä oikeudenmukaisuutta, pitää olla uskoa ja luottamusta. Tärkein sääntö nykyään on - ja siihen on vahva kannatus - että sääntöjen tulee olla inhimillisiä ja oikeudenmukaisia. Jonkin ajatuksen kypsyminen todellisuudeksi ja lainsäädännön tasolle vaatii politiikassa oman aikansa. Asioita ei kuitenkaan tapahdu ennen kuin niille on tullut riittävä kannatus ja kypsyys.

Toimituksen poiminnat