*

TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Kirjoitan tiimoilla Kristillinen filosofia. Meillä kaikilla on henki, elämä jatkuu...

Minullapa kävi hyvä tuuri

  • Politiikassakin on tonttuja, näkyviä tai näkymättömiä.
    Politiikassakin on tonttuja, näkyviä tai näkymättömiä.

 

Joulutarina joulun alla

Minullapa kävi hyvä tuuri

Elämä on siloisen tasaista kuin kulkiessaan niittypoluilla. Ei liian arkista, ei liian touhukasta. Tänään kävi minulle hyvä tuuri. Pienen pieni, mutta kerron sen kuin Peppi Pitkätossu, koska niin pienistä tuurista ei yleensä puhuta. Kun laitoin kruunuvihanneksia mikroon, yksi porkkananpala hypähti pois kyydistä. Mitä kaikkea sille on tapahtunutkaan – sitä en tiedä. Tänään se löytyi keikkumasta tiskikoneen ritilässä. Tämä on hyvää tuuria. Jos se olisi mennyt tiskikoneen poistoaukkoon, koko aukko olisi huonolla tuurilla voinut tukkeutua. Elän siis elämän hyvässä aallossa. Siksi nyt kirjoitan. Tätä täytyy kiitellä.

Usein ihmiset sadattelevat epäonneaan, koska he ovat ehkä omassa touhussaan joutuneet, kun eivät ole kiitelleet eivätkä ehkä edes huomanneet hyviä aaltojaan.

Tavallisesti kuitenkin lapset ja lapsen mieliset huomaavat hyvät aaltonsa. He yrittävät niistä kertoa vanhemmilleen tai muille aikuisille, jotka helposti kuittaavat ne pikkujuttuina. Lapsi tarvitsee keskittyneen huomion aikuiselta silloin tällöin. Olisi hyvä, että huomiota annettaisiin hyvissä asioissa, jotta koko perhe pysyisi hyvissä aalloissa.

Olen nähnyt usein lapsille ja nuorille suunnattuja elokuvia, joissa tapahtuu kaikenlaista. Lapset tuovat aikuisille piirustuksiaan, laulavat ehkä laulun, antavat näytteen pianonsoittoharjoituksestaan. Nämä ovat elämän hyviä aaltoja. Niitä on hyvä kiitellä, niin on mahdollista, että pikkupirut pahoine tyrskyineen eivät pääsisi jyrsimään elämäntilannetta ollenkaan tai ainakaan kovin pahasti.

Esse-lehdessä (nykyään Kirkko ja kaupunki) oli taannoin kirjoitus, jossa kirjoittaja toivoi vapautta kiroilemiseen. Vastasin siihen, että saattaa olla sukutarina, jossa kutsutaan takaisin elävien maailmaan niitä pikkupiruja, mutta suvuissa, joissa kiroilua ei harjoiteta, on paremmin mahdollista elää hyvillä aalloilla. Nyt joulun alla olen useassa elokuvassa kuullut tarinan enkelistä tai pirusta ihmisen olkapäällä. Siitä, että kumpi voittaa. Se voittaa, jota ruokkii. Enkeleitä tai piruja ruokitaan sanoilla ja ajatuksilla. Enkelit tarkoittavat ihmiselle hyvää ja pirut joskus jopa pahaa. Tosin nekin varmaan arvostavat sitä, jonka olkapäillä keikkuvat. Ja toivovat salaa, että ihminen itse arvostaa itseään ja pärjää.

Nyt joulun alla ja jouluna ihmiset näkevät tonttuja. Ihan totta. Ja ainakin televisiossa.

Tontut kurkkivat ikkunan takaa suomalaista arkea pimeänä aikana vuodessa. Se on tonttujen virkeintä aikaa, vaikka televisiossa usein näyttääkin siltä, että ne mielellään loikoilevat. Koska on näin todistettavasti tiedossa olevan sekä näkyväisiä että näkymättömiä tonttuja, me ihmiset voimme ajatella, että joku tietää asioistamme. Joulun alla ja muinakin vuodenaikoina on syytä olla kiltti ja hyvä ihminen. Ehkä se salaisesti palkitaan niillä hyvillä aalloilla. Vastuu on kullakin ihmisellä itsellään.

Kiittämisen ei tarvitse olla sitä, että mennään heti kirkkoon kiittämään hyvästä tuurista. Niin voi tehdä silloin, kun kirkkopolulle vie tie vaikkapa muuten vaan. Kiittämistä on myös hyvä mieli, ajatus hyvästä tuulesta, hyvistä aalloista. Silloin ihminen paremmin huomaa ne: hyvät asiat elämässä – eikä pidä niitä vain itsestään selvyyksinä tai vain rahalla saatuina onnekkuuksina.

Pieni kiitos ylös taivaisiin, rauha maan päälle joulunaikaan. Eletään ihmisiksi.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Joku golfin pelaaja kerran totesi, että mitä enemmän hän treenasi, sitä parempi tuuri hänellä oli.

Toimituksen poiminnat