*

TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Kirjoitan tiimoilla Kristillinen filosofia. Meillä kaikilla on henki, elämä jatkuu...

Talous, kansantalous ja maatalous

 

Olen useissa blogikirjoituksissani sivunnut taloutta ja kansantalouttamme. Kansantalous on talousyksikkö muiden vastaavien joukossa. Jo muutaman vuosikymmenen ajan kansantalouksien osalta on puhuttu kilpailusta ja kilpailukyvystä. Tämä lienee ilmiö, jonka saa aikaan tilastotiede ja osaltaan tietokoneet. Tietokoneet palvelevat ihmisiä ja ihmiskuntaa, mutta niiden synnyttämiin ilmiöihin ihmisen tulisi suhtautua järjellä ja ymmärryksellä. Mistä kansakunnat keskenään kilpailevat? Erilaisista talousluvuista, käppyröistä ja käyristäkö?

Kansantalouteen voisi suhtautua myös toisella tavalla – nykyaikaisella ymmärryksellä. Kansainvälisyys tuottaa rakkautta ja myötätuntoa. Ihmiset eivät enää nykyään ole kasvottomia tai tunnettuja yksittäisiä kuninkaallisia, joita vastaan sotia iät ajat on käyty. Ihmiset ovat vävyjä, kälyjä, sukulaisia, tuttavia. Osa heistä asuu lähellä ja osa kaukana. Juorulehdet tekevät omalta osaltaan työtään, jotta olisimme toisillemme tuttuja ihmisiä. Inhimillisiä, tuntevia ihmisiä.

Maapallo on jaettu kansakuntiin ja siinä on se järki, että hallintoalueet ovat käsitettävän kokoisia. Hallinto, joka maata johtaa, on vastuussa niistä ihmisistä, joita hallintoalueella, maan alueella asuu. Näin muun muassa tietokoneet toimivat paremmin.

Miksi maiden pitäisi kilpailla toisiaan vastaan? Tämä onkin eräänlainen harha, että pitäisi. Käytännössä ihmiset asuvat omassa kotimaassaan ja suurin osa ihmisistä ymmärtää rakkauden, kotiseuturakkauden ja läheisten ihmisten kautta, että ihmisenä kohtaa ne haasteet, joita liittyy jonkin maan kansalaisena ja alueen asukkaana. Eri maat ovat selvästi eri kehitysasteella jo senkin osalta, miten kansalaisten asioita hallinnollisesti hoidetaan.

Rakennettu infrastruktuuri nykyään määrittelee, miten korkeatasoista asioiden hoito voi olla. Tässä suhteessa maamme Suomi ja muut Pohjoismaat ovat hyvällä tasolla nykyään. Hyvää tahtoa osoittaen meidän tulisi suhtautua myönteisesti kehitysmahdollisuuksiin, jossa vastaavanlainen asioiden hoitamisen taso voisi syntyä muuallekin.

Luin tänään Länsiväylä-lehdestä (Länsiväylä keskiviikkona 27. syyskuuta 2017) A-P. Pietilän kolumnin, joka oli otsikoitu ”Kaupungit elättävät maaseudun”. Tämä kolumni ja otsikko herättivät mielenkiinnon, koska itse oikeastaan ajattelen päinvastoin. Maaseutu elättää kaupunkilaiset – tämä näkyi erityisesti sotien aikana. Tämä seikka siis tulee esille lähinnä kriisiaikoina eikä näy hyvinvoinnin vallitessa. Silti tosiasiat pitäisi huomioida: maataloutta harjoitetaan maalla, maatalous on ruuan tuotantoa, ruualla ihminen elää. On talouskysymys, miten tämä yhteiskunnassa ja kunkin maan alueella järjestetään. Tämä on sopimuskysymys. Uskon, että maamme hallinnossa ollaan tietoisia tästä ja onkin julkisessa keskustelussa näkynyt viitteitä, että tähän asiaan on alettu syvällisemmin kiinnittää huomiota: raha- ja talouspolitiikalla on mahdollista saavuttaa tasapaino kaupunkiasumisen ja maalla asumisen suhteen. Tasapaino, jossa hyötyjiä ovat sekä maalla asuvat että kaupunkilaiset.

Suomessa on hyvä lähiruuan tuotannon tilanne edelleen. Tämä on yksi maamme itsenäisyyden jatkumisen kulmakiviä – omavaraisuus ruuan tuotannossa. Meillä on korkealaatuinen elintarviketeollisuus, joka on varmasti taloudellisesti tuottavaa, mutta koko ketjun tulee jatkossakin olla toimivat ketju.

Taloudessamme on hyviä suuntauksia ja nostetta nähtävissä. On tärkeää suhtautua hyvin muiden maiden talouksiin ja pitää hyvää huolta oman maan taloudesta – myös maataloudesta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Mistä kansakunnat keskenään kilpailevat? Erilaisista talousluvuista, käppyröistä ja käyristäkö?... Miksi maiden pitäisi kilpailla toisiaan vastaan?

Kun työläiset kilpailevat toisiaan vastaan, kapitalistit hyötyvät. Näin tapahtuu siinäkin tapauksessa, että työläiset kilpailevat toisiaan vastaan "maajoukkueina".

Työläisten ainoa voima kapitalistien ylivaltaa vastaan on järjestäytyminen ja keskinäinen yhteistyö. Tämän takia Marx ja Engels kehottivat Kommunistisessa manifestissa kaikkien maiden proletaareja liittymään yhteen. Nykyään tuota kehotusta vesitetään lietsomalla kaikkien maiden proletaareja kilpailemaan toisiaan vastaan.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Joukkueiden suhteen johtajat ovat niitä pelaajia ja miten yhteishenkeä saadaan syntymään. Näin on urheilussa ja varmaan myös taloudessa. Yritys ei menesty, jos johto ei saa työntekijöitä mukaan yhteishenkeen. Menestyminen on yhteinen asia. Taloudessa firman asia ei parane sillä, että työläiset liittyvät yhteen. Jokaisen pitäisi nähdä hyöty menestymisestä.

Suomessa julkisessa mediassa on viime vuosina puhuttu pääomia vastaan. Kansantaloudessa kuitenkin myös pääomat ja pääomien omistajat pitää hyväksyä, jotta yhteinen hyvä onnistuu. Ei tarvitse toimia ketään vastaan, vaan voi pyrkiä hyvään yhteiskuntapolitiikkaan. Jokaiselle jotakin, jokaiselle hyvä elämänlaatumahdollisuus.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kommentti erääseen fb-keskusteluun, liippaisee tätä aihetta: Ehkä porvarillisempaa Suomen talous on ollut patruunoiden aikaan, mutta myös silloin maassa on elänyt ihmisryhmiä, jotka eivät ole varsinaisesti työllistyneet jonkun patruunan tai valtion palvelukseen. Työllisyysaste länsimaissa on nykyään huima. On huomioitava myös se, että moni tekee työtä, joka ei ole varsinainen työsuhde. Tällaista työtä on uusiutuminen, siis perhe-elämä, kodin hoitaminen, luova työ, taide, opiskelu. Jotta koko kansantalous voidaan huomioida myös rahallisesti (mitä pidetään ehkä tuloksellisuuden mittarina), kaikesta tästäkin pitäisi maksaa ihmisille rahalla. Tosin tuloksellisuutena mielestäni pitää pitää myös rauhallista, toimivaa yhteiskuntaa.

Toimituksen poiminnat