*

TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Kirjoitan tiimoilla Kristillinen filosofia. Meillä kaikilla on henki, elämä jatkuu...

Romantiikka ja todellisuus

  • Kirjailijan omakuva, menossa filosofisen yhdistyksen kokoukseen keväällä 2017.
    Kirjailijan omakuva, menossa filosofisen yhdistyksen kokoukseen keväällä 2017.

 

Länsimaisen kulttuurin perusta on yksiavioisuus. Kristillisyyteen perustuva länsimainen kulttuuri on ollut eurooppalaista ja sitä myöten koko länsimaisen kulttuurin sielunmaisema jo noin 2000 vuotta. Elämme kulttuurimme kypsymisen ja toivottavasti myös hyväksymisen vaihetta, jossa päätään nostattavat erilaiset muut maailmalliset suuntaukset. Länsimaissa on saavutettu hyvinvoinnin taso, jonka avulla ehkä ihmiset voivat rauhassa ajatella maailmaa ja siinä vaikuttavia erilaisia suuntauksia.

Kun mietitään mennyttä 2000 vuoden jaksoa, ei voida puhua juurikaan rauhasta. Rauha on välillä vallinnut, mutta jokin asia on yleensä riistänyt sodat valloilleen ja ihmiset toisiaan vastaan maitten välisiin sotiin ja myös sisällissotiin. Mikä ihmisiä riivaa? Mikä sodat aiheuttaa?

Sotien aiheuttajina voidaan nähdä ihmisten sisäiset ristiriidat ja kulttuurinen sopeutumattomuus. Ihminen ei mielestäni voi olla vain se, miksi hänet nykyään pyritään selittämään: pelkästään biologinen yhden elämän luomus. Ihminen elää jatkuvuudessaan niin sanottuna henkisenä jatkumona, sukupolvesta toiseen, elämästä toiseen. Kun ihminen on tiedostanut tämän, hänellä on saattanut nousta vihaa ja pelkoa muita ihmisiä kohtaan, kun hän ajattelee näiden olevan muuta heimoa kuin hän itse on.

Ihmisillä satojen vuosien aikana omassa kulttuuripiirissään on opittuja tapoja, jotka muokkaavat ihmisen luonteeksi sen, mikä hänellä on. Ihminen tavallaan luo ympärilleen sen kulttuuripiirin, missä hän on elänyt aina ennenkin.

Länsimaissa on yksiavioisuuden myötä saavutettu hyvä elintaso ja hyvä yhteiskuntamalli. Ydinperhemallissa suunnilleen tiedetään perheen sukulaisuussuhteet länsimaalaisittain ajateltuna. Tämä on hyvä malli tälle ihmistyypille, joka on eurooppalaista sukujuurta. Omaa kulttuuria kannattaa arvostaa.

Häpeän tunne on ihmisen yksi häntä ohjaavista tunteista. Asiat, jotka aiheuttavat häpeää, eivät ole suotavia asioita, näin on luonnollista ajatella.

Biologinen ihminen, joka on lihaa ja verta oleva ihminen, on hauras ympäristövaikutuksille. Genitaalinen yhteys jonkun muun ihmisen kanssa altistaa vaaralle sairastua. On luonnollista ja oikein myös terveyden puolesta hävetä sitä, että on sukupuoliyhteydessä usean kumppanin kanssa. Silti satunnaisista lankeemuksistakaan ei pitäisi ihmistä kokonaan tuomita. Kuten runossa Elämän leikkiä vaan:

Joskus elämän leikissä seuraukset, niin niin,

jokaisella mukanaan muistoina, tai iloisina lapsosina,

veikeinä niin.

 

Joskus tämän varmaankin voi ihan hyvin oivaltaa niin,

että seuraukset jonkun muun, tai sun tai mun,

ihan hyviä immeisiä kaikki me, he, te, hyö ja myö,

ja työ,

on tehtävä,

elämän leikissäkin.

 

Seurauksetkin pitää hyväksyä. Ja rauha säilyttää. Yli-inhimillistä?

Joskus television sarjaohjelmissa nähdään raivokkaita hyökkäyksiä aviopuolisoa kohtaan sen vuoksi, että tämän on nähty juttelevan jonkun muun ihmisen kanssa. Mustasukkaisuus aiheuttaa raivoa.

Onko ajattelun puutetta se, että emme ihmisinä osaisi erottaa toisistaan näitä asioita? Miksi emme osaa käsitellä omaa sisäistä turhautumistamme ja raivoamme niin, että emme tuhoa maailmaamme sen vuoksi, että näemme kumppanillamme myös muita ihmissuhteita kuin vain sen, mihin vihkivalassa on vannottu? Onko vain psykologinen teoria se, että fyysistä pettämistä ei pidä hyväksyä, mutta keskustelutasoinen seurustelu muidenkin ihmisten kuin vain oman puolison kanssa, pitäisi voida hyväksyä?

Ihmiset ovat yksilöitä ja meitä ohjaa ja työntää sisäiset toivomme ja pelkomme. Yhtenäisestäkin kulttuurista huolimatta koemme erilaisia vaikutteita elämässämme. On monesti sattuman kauppaa sekin, että kun elämässä on ristiriitatilanne, minkälaista apua ja neuvoa siihen saa muilta ihmisiltä. Oi jospa jostakin laskeutuisi enkeli tyynnyttämään mahdollista turhautumista ja raivoa, mitä ihmissuhteet saa aikaan. Oi jospa sodilta voitaisiin välttyä ja että voisimme ihmisinä pohtia asioita rauhan maassa ja maailmassa nyt saavutettuamme 2000 vuoden virstanpylvään lähimmäisen rakkauden opissa, kristittyjen toiviotiellä. Muitakaan uskontoja ei pitäisi moittia. Uskonto on elämänoppia elämästä toiseen. Sillä on pidemmät oksat opintiellä kuin pelkällä politiikalla. Kaikki tämä pitäisi voida mieltää ja hyväksyä, ymmärtää itseään ja lähimmäistään, ymmärtää tuttua ja vierasta ihmistä. Maailman kirjavuus ja monimuotoisuus on tärkeä arvo sinänsä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat