Alkoholirajat ja maan tavat

Mikä on sen parempi aihe näin juhannuksen aikaan blogistille kuin kirjoittaa alkoholista ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä. Olen vakuuttunut siitä, että Suomi edelleen tarvitsee alkoholilainsäädäntönsä – kyse on siitä, että yhdessä sovitaan keskeisistä kaikkiin suomalaisiin vaikuttavista asioista. Olen 70-luvun nuori, jolloin keskiolut vapautui ja oikeastaan juomatavat siistiytyivät ja muuttuivat miedompaan suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsuusvaiheessa on tullut seurattua sitä edeltävää käytäntöä ja erityisesti miesten juomat olivat väkevämpiä. Soisin miedompien juomien säilyvän edelleen ruokakaupoissa.

Olemme suomalaisina vieraanvaraista kansaa samoin kuin naapurimaidemmekin ihmiset. Tarjoamme mielellämme juomia ja tupakkaa siinä missä kahvia ja pullaakin. Alkoholista puhutaan ja vitsaillaan paljon, niin minäkin teen. Aikuinen ihminen kuitenkin on jo oppinut säätelemään itse juomistaan ja tietää yleensä rajansa.

Suomessa on oma historiansa alkoholin suhteen. Kirjoista olen lukenut, että joskus jopa palkka maksettiin joko kokonaan tai osittain oluena. Meillä on pitkät juomisen perinteet.

Viime vuosina lehtijutut ulos kodeistaan heitetyistä perheistä ovat vähentyneet. Uskon tämän olevan miedompien juomien ansioita. Hauskaa iltaa voidaan viettää pitempään nautiskellen seurustelujuomia kenenkään varsinaisesti humaltuvan liikaa. Moni mielipidevaikuttaja vetoaa siihen, että lainsäädäntö alkoholin suhteen on monissa maissa vapaampaa kuin Suomessa. Niissäkin maissa ehkä hyvällä ei katsota liikaa humaltumista. Maamme itsenäisenä maana on vasta 100-vuotias. Monien eurooppalaisten juomahistoria on paljon pidempi ja niissä on valmistettu alkoholijuomia kauan. Juomakulttuuri on kypsempää. Ei voi hoitaa viinitilaa tai viininvalmistusta menestyneesti, jos ei osaa hillitä alkoholin käyttöä. Suomessa alkoholin valmistus on lähes piilotettua. Sivistynyttä alkoholikulttuuria ei ole ehtinyt syntyä. Maamme on pohjoinen maa, jossa ei luontevin elinkeino ole viininviljely ja meillä toki on hyviä olutpanimoja. Nykyiset olutpanimot tekevät hyvää mietoa olutta Ruotsin malliin.

Onko monella ihmisellä lyhyt muisti tai sitten päättäjämmekin ovat niin nuoria, etteivät muista enää ennen alkoholin miedontamista vallinneita olosuhteita. Toivoisin tutkijoiden ja toimittajien vilkaisevan niitä sanomalehtiä, joita tuolloin julkaistiin.

 

Marraskuussa vuonna 2013 kirjoitin tässä blogijutussani näin:

” Jos liiallinen alkoholin käyttö on perheeseen hiipimässä, kannattaa alkaa valita kaupassa asioidessaan miedompia juomia, alkoholittomia tai mietoja oluita, vichyä jne. Ihmisellä saattaa olla taipumusta siihen, että edessään on viihtymisen vuoksi lasillinen jotakin juomaa. Juoman ei tarvitse sisältää alkoholia kuitenkaan. Myös seurueessa voi nauttia alkoholittomia tai mietoja juomia.

 

Olen joillekin tahoille lähettänyt pyyntöä, että suomalaisissa ravintoloissa olisi erityisesti naisia varten mietoa olutta hanaoluena. Ja tietenkin myös miehiä varten. Tuolloin olutta ostaessaan ei erotu muusta seurueesta ja saa samanlaisen juoman, joka siis olisi vain miedompi. Olisiko miedolle hanaoluelle jo kaupallista kysyntää?

 

Juomatavoiltaan ihmiset ovat erilaisia. Kannattaa pitää kiinni omista juomisrajoitteistaan myös keski-ikäisenä. Se, että ei juo päivällä on hyvä sääntö, ja myös se, että ei juo arkena tai jokaisena arkipäivänä. Itselläni on silloin tällöin tapana nauttia ykkösolut lounaalla, se rentouttaa ja on hyvänmakuista, mutta muuta alkoholijuomaa en kaipaa päivän aikana.”

 

Mielestäni Suomessa pitäisi pyrkiä edelleen miedompia juomia kohti kuin väkevämpiä. Nykyinen alkoholilaki pitäisi vähintään säilyttää. Tämä on myös kansanterveyskysymys.

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu