*

TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Kirjoitan tiimoilla Kristillinen filosofia. Meillä kaikilla on henki, elämä jatkuu...

Demokratian merkitys ja olemus

  • Suomi 100 työpöytäkoristus. Työpöydällä myös assistenttini Misun tarkkailupaikka.
    Suomi 100 työpöytäkoristus. Työpöydällä myös assistenttini Misun tarkkailupaikka.

 

Suomi100-tunnelmissa kirjoittaa Helsingin Sanomat tänään (5.5.2017) aiheenaan suomalainen demokratia. Mielestäni suomalainen demokratia toimii melko hyvin olosuhteisiin nähden. Demokratia toimii, kun valtarakenteet pidetään kunnossa. Nykyään demokratian peruspilareita on kuitenkin heiluteltu melkoisesti. Näen demokratian vastaisena eräät viimeaikaiset perusääntöjen muutokset. Näitä ovat suora kansalaisaloite ja avioliittolain perusteiden muuttaminen. Näennäisesti voisi luulla, että näillä lainmuutoksilla demokratiaa edistettäisiin, mutta mielestäni ne ovat vaarantamassa sitä kansanvaltaa, mikä maallemme on tarkoitettu.

Suomen monipuoluejärjestelmä on osoittautunut toimivaksi hallintojärjestelmäksi. Me tämän järjestelmän avulla voimme nähdä suomalaisessa hallintojärjestelmässä olevan kysymys asioiden hoitamisesta eikä vallan käytöstä, mikä on ollut eurooppalaisessa hallintokontekstissa perinteinen pyrkimyksellinen motivaatio. Suomessa on normaalin hallintojärjestelmämme avulla pystytty hoitamaan maamme asioita niin, että entisestä pohjoisesta takapajulasta on tullut nykyaikainen hyvinvointivaltio. Pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia voidaan jopa pitää edelläkävijänä hallintojärjestelmien joukossa.

Olen aiemmin kirjoittanut blogikirjoituksen demokratian pelisäännöistä ja vaaratekijöistä, joita liittyy pelisääntöjen muuttamiseen. Elämme globaalisessa maailmassa. Suomalaiset vaikuttavat olevan tietämättömiä siitä, että alue, jossa on jo hyvää infrastruktuuria ja toimiva elämänpiiri, saatetaan uhata jo sen vuoksi, että liikakansoituspaineita, joita on ehkä eräänä sodankäynnin muotona muodostettu, purettaisiin tällaisille alueille. Tuollainen purkamispyrkimys on näennäisesti rauhanomaista toimintaa, jossa vähitellen hivutetaan omaa alueelle vierasta valtapyrkimystä ja elämäntapaa alueella. Tällaisissa hankkeissa saattaa nimenomaan olla pyrkimyksenä muuttaa jo hyviksi koettuja demokratian ja hallintotavan sääntöjä, jotta saitaisiin ujutettua ”uusia” käytäntöjä. Tällaisissa hankkeissa saatetaan käyttää lehdistöä junttana ja tuetaan muka muutosvoimia, joilla kyseinen yhteiskunta pyritään valloittamaan. Euroopassa näyttää olevan paljon tällaista meneillään.

Muutama sana pelisäännöistä

http://tarjakaltiomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225798-muutama-sana-pelis...

Suomea ja muita Pohjoismaita pidetään niin sanottuina lintukotoina. Valmiiksi rakennettu maa näyttää muukalaisten mielestä helpolta kohteelta.

Nyt näissä ”muutosvoimissa” käytetään keinona uskontoakin jo näkyvämmin. Suomen julkisessa keskustelussa puhutaan näinä päivinä useimmin islamin uskonnosta kuin kristinuskonnosta, johon yhteiskuntarakenteemme perustuu. Suomalaiset eivät huomaa tavallisesti sitä, että uskonnossa on kysymys perhemallista. Suomalainen elämäntapa perustuu yksiavioisuuteen. Paimentolaiselämässä kehittynyt islam perustuu moniavioisuuteen. Yksiavioisuudessa on suomalaisille ihmisille etuna ollut hyvän yhteiskuntajärjestyksen rakentaminen, kun kaikki energia ei kulu perheriitoihin, joita moniavioisuus tuottaa.

Yksi esimerkki vieraiden ajatusmallien juntasta Suomessa on muun muassa se, että omat kirjani Kristillinen filosofia (tosin e-kirjoina) eivät ole saaneet Suomessa huomiota ollenkaan, kun lehdistö keskittyy noihin islam ja maahanmuuttaja-asioihin (uutuuksina). Me toisin sanoen emme kerro maahanmuuttajille nykyään omasta kulttuuristamme, vaan kyselemme maahanmuuttajilta heidän kulttuuristaan. Tämä vaikuttaa muukalaisten mielestä varmaankin siltä, että olisimme tyytymättömiä omaan elämäntapaamme ja kulttuuriimme.

 

Helsingin Sanomien artikkelissa Kansanvalta kaipaa korjausta ja huoltoa puhutaan myös muutostarpeesta ja siitä, että ihmiset saattavat pettyä, jos heidän kannattamansa ajatus ei tule toteutetuksi. Demokratiaan kuuluu, että kaikkia osapuolia kuullaan, mutta mielestäni demokratiakeskustelussa ei nykyään tarpeeksi huomioida sitä, että asioiden käsittelyvaiheessa ei enää (äänitulosten selvittyä) ole kysymys kilpailusta, vaan siitä, että päättäjien tulee asiankäsittelyvaiheissa toteuttaa niitä asioita, jotka todetaan järkeviksi ja että toteutuksessa toimitaan järkevästi. Ne ihmiset, jotka ovat tulleet valituksi hallintoelimiin, eivät enää tarvitsisi kilpailla puoluekannatuksesta, vaan heidät voitaisiin vapauttaa toimimaan järkevästi. Sitten taas uusissa vaaleissa olisi kysymys kilpailusta. Kilpaileminen koko ajan vaikeuttaa normaalia asioiden käsittelyä ja järkevää päätöksen tekoa.

Edelläkävijän asema hyvinvointiyhteiskuntana on tietenkin vaikea. Pitää puolustaa sellaista järjestelmää, jota muilla vielä ei ole. Sääntöjen kuitenkin pitäisi pysyä melko muuttumattomina, jotta demokratia toimisi oikein. Nykyisten (ennen kansalaisaloitetta) sääntöjen avulla Suomea on hallittu jo 100 vuotta. Säännöistä ja kunnollisesta perustuslaista kannattaa pitää kiinni. Se on vahvin puolustus myös kybersotatilanteessa. Kybersota ei ole vain tietokonepeliä, vaan siinä on kysymys juuri tuosta, mistä kerroin: territoriavalloituksista. Näissä asioissa tulee olla valppaana myös meidän suomalaisten lintukotolaisten.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Perustuslaki itsessään on siis jonkinasteinen ongelma, koska se ei pysy vain sen omassa lestissään, mutta suurin ongelma on kuitenkin perustuslain tulkinta, kuten nyt "Sote" sotkussa on huomattu moneen kertaan.

Samoin perustuslaissa olevalla kansalliselle kaksikielisyydelle on tulkinnassa, jota perustuslakivaliokunta tekee, annetaan liikaan valtaa tahoille, joille valtaa ei pitäisi antaa perustuslakiasiantuntijoille” ja heidän ”asiantuntijalausuntoille”. Tässä RKP on onnistunut hyvin pitämään puolensa lobbareittensa avulla. Muistettakoon Paavo Lipponen

Näillä ”perustusasiantuntijoilla” ei ole mitään vastuuta ”asiantuntijalausuntojensa” kautta, mutta he osaavat lainopillisella asiantuntemuksellaan sälyttää vastuunsa muille kuin itselleen lautakunnalle ja sen poliitikoille. Nämä ”perustusasiantuntijat” ovat ikään kuin takapiruja ilman vastuuta.

Perustuslakituomioistuinmallissa tuomareilla on tuomarin (virka)vastuu ja perustuslakivaliokunnan kansanedustajajäsenillä on poliittinen vastuu eduskuntavaaleissa.

Suomen perustuslain heikkous joiltakin kohdalta onkin sen yksityiskohtaisuus, joka ei kestä nopeasti muuttuvaa maailmaa. Suomen perustuslaki ei kestä aikaa ja ajassa muuttuvia yhteiskunnan toimintatapoja. Vaikka laki alkaa lyömään koko kansallista etua ja demokratiaa vastaan.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Perussääntöjen ja perustuslain muuttamisessa on riskinsä.

Katsoin kirjoittaessani kirjojani, että jos saisin päättää, mitä muuttaisin 10 käskyssä nykyaikaisemmaksi. En mitään, mutta silti uskon siihen, että ihmisinä on mahdollista toimia järkevästi ja nykyajassa nykyajan mukaan.

Kun peruslakeja muutettaisiin, ikään kuin muutettaisiin perustuksia, jolle nykyaikakin rakentuu.

En ole lakiasiantuntija, mutta olisiko se suositeltavaa, että uudet lait laadittaisiin niin, että ne eivät riko perustuslakia vastaan kuitenkaan.

Toimituksen poiminnat