TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Kirjoitan tiimoilla Kristillinen filosofia. Meillä kaikilla on henki, elämä jatkuu...

Ystävät ja kylänmiehet – Suomen talous

  • Kansallista muistia ylläpitää mm. Kansallisarkisto.
    Kansallista muistia ylläpitää mm. Kansallisarkisto.

Kun ihminen syntyy, maaemo nipistää pepusta ja leimaa ihmisen sen maan kansalaiseksi, jossa ihminen syntyy.

Suomalaiset ovat suomalaisia Suomessa ja muuallakin koko ikänsä ja moni pitkään sen jälkeenkin. Ihmisessä on se leima, jonka maaemo on häneen nipistänyt.

Välillä maaemo kutsuu lapsiaan kaukaakin. Ihminen tavallisesti ihmettelee, että miksi juuri hän, erityisesti ihmettelee nykyihminen, jolla tuo maaemon nipistys on ehkä vielä hentoinen. Kun on syntynyt samassa maassa monesti, nipistys on tiukempi, velvoite on kasvanut.

Oletko tuntenut kylmät väreet selkäpiissä, kun olet tullut jonnekin uudelle paikkakunnalle. Oletko aistinut tunteen, että olet ollut täällä ennenkin. Tavallisesti, jos et enempää asiaa ajattele, unohdat tuon tunteen, mutta usein tuo tunne on niin voimakas, että myöhemmin muistat sen. Muistat sen, ja silloin voit selittää tuota tunnetta ja sen merkitystä itsellesi ja ystävillesi; tämä tehtävä, tämä maa, tämä kaupunki kutsui sinua, tunnet velvoituksen ja ymmärrät velvoituksen.

Maailmamme on moniselitteinen maailma, sitä selitetään paljon ja paljon sitä selitetään usein tietämättä tai ymmärtämättä perusasioita. Arvelen, että tietäjiä ja ymmärtäjiä on olemassa vain rajallinen määrä ihmisiä ja ne, jotka eivät ole ymmärtäjiä joutuvat tyytymään siihen, mitä äänessä olevat selittäjät selittävät. Jokainen maailma, kaupunki tai maa on tavallaan perusteiltaan kuin vanha agraarikylä: siihen kuuluu ihmisten osalta ne tietyt roolit, jotka kullakin on. Tavallaan nykyisessä maailmassa, jossa paljon ihmisten välisestä kommunikaatiosta käydään internetin välityksellä sosiaalisessa mediassa, ihminen voi tavallaan itse luoda itselleen sellaisen agraarikylän, jonka hän itselleen voi luoda: oman mieleisensä tai tyyppisensä. Joku luo itselleen pienen taivaan, joku toinen ehkäpä helvetin. Sen mukaista on ihmisen puhe, minkälainen on hänen oma maailmansa.

Kaikissa pienissä kylissä on ihmisillä erilaisia rooleja. On olemassa läheiset ihmiset, perhe, suku, on kauppias, apteekkari, pappi ja kanttori. Näille rooleille löytyy vastine elämässä tai somessa, ihminen kaipaa itselleen tuollaisen kylän. Tätä myöten tuossa kylässä on joko mukavaa tai kauheaa ja sen mukaan ihminen siten omalta osaltaan tuottaa puhetta tai oirehtii tietenkin omassa roolissaan osana esimerkiksi jonkun toisen ihmisen luomaa kylää. Joku ihminen on valtakunnallisesti tuntematon, joten hän ei ole olemassa oikeastaan monelle ja joku toinen on tunnettu, joten hän on olemassa monelle kanssaihmiselle heidän agraarikylissään. Sen mukaan, onko tunnettu tai tuntematon, ihmisellä on vaikutusvaltaa; joillakin ihmisillä on paljon vaikutusvaltaa tunnettuutensa myötä ja joillakin ihmisillä on vaikutusta vain omissa pienemmissä ympyröissään.

Olen jossakin kirjassani kirjoittanut siitä, että sillä on merkitystä, mikä luodaan esimerkiksi valtion perustarkoitukseksi. Esimerkiksi jos valtion perustarkoitus on, että ihmiset ovat vapaita ja rikkaita, tuota mantraa toistetaan usein melkein huomaamattomasti ja valtion alueella toiminta ohjautuu sen mukaisesti. Tuollaisen päämäärän saavuttamisessa ei oikeastaan ehkä nosteta päivittäisessä arjessa usein esille mm. kaikkien ihmisten perushyvinvointia, vaan ihmiset sietävät jopa kurjuutta sen voimalla, että joskus onni voi potkaista ja ihminen voisi omistaa miljoonan tai hänestä tulisi miljonääri.

Suomen talous pohjautuu erilaiselle peruspäämäärälle. Suomen pohjoinen sijainti on kasvattanut suomalaisia vuosisatojen ajan yhteisvastuuseen ja sellaiseen yhteistyöhön, että kaveria ei jätetä ja että jokaisesta huolehditaan. Jos ei auta kaveria hädässä ja kaveri menehtyy talvipakkaseen, tätä ei olisi enää olemassa huolehtimassa vastaavassa hädässä tästä toisesta. Suomalaiseen perusluonteeseen kuuluu ajatus hyvinvointiyhteiskunnasta. Tämä ajatus on syvällä suomalaisen luonteessa ja sielussa, sitä ei paljon heilauta ne helppoheikitkään, joiden omassa agraarikylässään ehkä sallii puhua pälpättävän miljoonista ja rikkauksista.

Koko tarina ei ole vielä siinä.

Jokaisessa agraarikylässä on kuitenkin myös ns. patruuna ja rikas mies tai nainen, jonka rooliin kuuluu huolehtia hyvinvoinnista enemmän kuin vain omasta vauraudestaan. Jotkut ihmiset ovat omassa roolissaan tottuneet luottamaan patruunaan tai patroskaan ja jotkut harvat ihmiset ovat niitä patruunoita tai patroskoja. Patruunatyyppisen ihminen sisäinen vastuuntunto on osa hänen perusluonnettaan hänen henkisenä jatkumonaan.

Sen vuoksi ei ole Suomen talouden edun mukaista, että me omissa agraarikylissämme hylkisimme omia patruunoitamme ja patroskojamme. Meidän kannattaa helppoheikkien puheista huolimatta tukea heitä, jotta hekin voivat puolestaan tukea Suomen taloutta. On totta, että ihminen toimiakseen tarvitsee henkilökohtaisen motivaation, jotta hän toimisi hyvin myös yhteisön hyväksi eikä siis pelkästään omaksi hyväkseen. Suuri enemmistö ihmisistä on sellaisia, joille on luontaista suhtautua asioihin itsekkäästi ja niin, että he toimivat tavallisesti vain omaksi parhaakseen. Patruunat ja patroskat ovat harvoja yksilöitä maassamme ja heitä tulisi arvostaa yksilöinä ja suoda heille mahdollisuus omaan osuuteensa maassamme, jolloin talous voisi elpyä ja pysyä hyvänä.

Pitkässä juoksussa jokaisella maalla ja kansakunnalla on oma tarinansa, historiansa, menneisyytensä, tarkoituksensa ja tulevaisuutensa. Monia meitä on maaemo nipistänyt peppuun lapsuudessa ja tuo sitoumus on olemassa sekä hyvässä että myös velvoitteena. Meillä on paikka, mihin kuulumme suomalaisina, oma maa, jonka puolesta moni on vuodattanut verta, esi-isämme ja esi-äitimme, me itse. Kun motivaatio löytyy, maan talous voi kukoistaa milloin vain. Kaveria ei jätetä –periaate on suomalaisuutta enemmän kuin sellainen, että odottaisimme rikkauksia rikkauksien vuoksi osallemme. Vauraudella ja rikkaudella on oma tarkoituksensa, ehkäpä se, että voi silloin täyttää omaa velvollisuuttaan ihmisenä parhaimmin. Kun rikkauksia ei ole painolastina, ihminen voi elää vapaammin vailla rankkaa velvoitetta. Olisi suotavaa, että jokaisella olisi vähintään perusturva ja perustoimeentulo maassamme, koska suomalaiset ovat hyviä ihmisiä ihan vain suomalaisina ihmisinä.

Blogikirjoituksessani ”Miten raha kiertää Euroopassa?” puollan kansalaispalkkaa ja kerron, miten se olisi mahdollinen toteuttaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Täytyy tietenkin näin some-diggarina lisätä tähän, että onhan tietenkin oikeastikin kylä ympärillä, oikea maailma, niin ettei uppoa some-kylään liikaa.

Toimituksen poiminnat