TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Kirjoitan tiimoilla Kristillinen filosofia. Meillä kaikilla on henki, elämä jatkuu...

Sepät omalla maallaan

  • Vaikka maamme on kivinen ja kallioinen, se on myös soinen.
    Vaikka maamme on kivinen ja kallioinen, se on myös soinen.

Blogistina minulla on nyttemmin aiheena suomalaiset sananlaskut. Tällä kertaa sananlasku ”Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan”. Olen kirjoissani kirjoittanut muutaman sanan suomalaisesta kansanluonteesta. Me suomalaiset olemme rauhallinen, rauhaa rakastava kansa. Olemme yksi kehittyneimmistä kansakunnista mm. asioiden käsittelyn suhteen. Osaamme neuvotella, kirjoittaa ja lukea. Tärkeistä asioista kirjoitetaan ja niistä pidetään rauhanomaisia puheita, kirjoituksia luetaan ja puheita kuunnellaan. Nämä ovat asioiden käsittelyn perusasioita.

Suomalaisia harvoin nähdään kurkku suorana huutamassa kaduilla ja toreilla, vaikka sellainen asioiden käsittely näyttää edelleen muualla maailmassa olevan tavanomaista. Vaikka kristillisyys sinänsä ei ole nykyään kovaa huutoa ja vaikka uutisina kerrotaan mieluusti kirkosta eroamisista, väitän, että maamme asioiden käsittelytaito on jo vuosisataista kirkollista perustaa olevaa perinnettä. Suomalaisten on aikojen saatossa ollut hieman vastentahtoista omaksua kristillisyyttä, mutta kyllä kristillisyys istuu tähän maahan kuin nenä päähän. Suomalaiset eivät ole luonteeltaan kovin spontaaneja, vaan asioita mietitään pitkäänkin, ennen kuin ilmaistaan mielipide. Tämä mielestäni tarkoittaa, että asioita harkitaan ja punnitaan, ennen kuin asiasta tehdään päätös tai omaksutaan mielipide.

Kirjailijana olen siis tarjoamassa soppaa kokeille, kun kirjoitan kristillistä filosofiaa. Kirjojeni tarkoitus ei ole olla best sellereitä, harvoin filosofia sitä on muutoinkaan, mutta sanottavani olen sanonut. Olen sanonut täällä Suomessa, rauhallisen kansan rauhallisena kansalaisena. Kuitenkin toivon kirjoilleni hyvää myyntiä, mutta myyntimarkkinani ovat jossakin Suomen ulkopuolella.

Suomessa on hyvä asua ihmisen, joka hyväksyy itselleen haasteita. Tärkeimpiä haasteita Suomessa on se, että täällä on kallista asua. Jokainen suomalainen ja Suomessa asuva tarvitsee asunnon lisäksi ainakin kolme vaatekertaa kaappiinsa. Tarvitaan kesävaatteet, kevät- ja syysvaatteet ja välttämättä talvivaatteet. Ilman kunnollisia talvivaatteita ei ehkä selviäisi hengissäkään talven yli. Olemme kovassa kulussa suomalaisina oppineet kristillisen asenteen tärkeyden elämässä. Kaverille ollaan kaveri, kaveria ei jätetä pulaan. Kuitenkin asenteessa on sellaisiakin piirteitä, että katsotaan, mitkä kenenkin rahkeet ovat ja tutkitaan tarkasti, mikä kukakin on miehiään ja naisiaan, ennen kuin käsiä ojennetaan. Ymmärrän sen niin, että ensin tutkitaan, että josko vieras kuitenkin lähtisi mieluummin omille teilleen, ennen kuin hänen annetaan juurtua maahamme.

Uskon, että kristilliset perinteet omaavissa muissakin maissa on lähimmäisenrakkautta toinen toisistaan huolehtimiseen. Eteläisissä maissa on kuitenkin helpommin mahdollista selvitä esimerkiksi luonnonolosuhteista ja luonnon tarjoamista haasteista kuin pohjoisilla alueilla. Vuosisatainen perinne vaikuttaa meissä kaikissa ja näkemykseni mukaan ihminen yksilöllisenä jatkumona toimii elämästä toiseen niin kuin on oppinut toimimaan. Ihmisillä on kullakin yksilöllinen luonteensa ja luonteensa mukaisesti myös luonnollisimmat ystävänsä ja perheensä. Yksilöllinen luonne kehittyy kansakunnan luonteen huomassa ja siten voidaan sanoa, että kansanluonne näkyy myös yksilöissä. Kansanluonne näkyy myös ihmisten ulkonäössä ja siten kukin ihminen ilmentää paitsi itseään yksilönä myös oman kansansa jäsenenä. Antropologisesti tarkasteltuna voimme nähdä eri kansakunnista periytyneitä piirteitä ihmisessä myöhemminkin, vaikka hän olisi jo syntyperäinen kansalainen. Kansalaisena omaksutut piirteen siirtyvät siis osaksi ihmisen ominaisuutta ja osaksi hänen geeniperimäänsä.

Sanonta ”kansat pysyvät aloillaan, johtajansa kulkea saa” tarkoittaa sitä, että yksilötasolla eri ihmisillä saattaa olla tarvetta erkaantua omasta kansastaan ja muuttaa johonkin aluksi itselleen vieraaseen maahan. Kun tarpeeksi pitkään asuu jossakin maassa, muuttuu osaksi maan asukkaita, koska saattaa olla mahdollista saavuttaa maassa syntyperäisen kansalaisen asema. Tämä tapahtuu niin, että kuolee jossakin maassa ja odottaa vuoroaan syntyperäiseksi biologiseksi kansalaiseksi, joka saa identiteettinsä vanhempiensa lapsena ja maan kansalaisena.

Näistä asioista kirjoitan kirjoissani Kristillinen filosofia. Tunnen olevani ”seppä omalla maallani”, kun ilmeistä on, että nämä ajatukset ovat suomalaisille hyvinkin tuttuja niin, että heillä ei ole tarvetta lukea niistä filosofisia mietelmiä. Lukijakunta saattaisi minulle löytyä jostakin hieman etäämmältä. Sitä odotellessani tarkkailen jälleen uuden ihmeellisen ihanan kevään etenemistä armaassa kotimaassani.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Näin kerran sellaisen unen, että pöydän ääressä, vai oliko se jonkinlainen nuotio?, keskustelivat keskustelijat niin syventyneinä keskusteluunsa, että kun heidän planeettansa lensi aurinkokunnasta avaruuden halki kohti jotakin kaukaista tähtikuviota, nuo keskustelijat eivät huomanneet mitään.

Toimituksen poiminnat